torstai 3. marraskuuta 2016

Askartele Tarina-joulukalenteri

Joulukalentereita näkyy jo kaupoissa ja jos itse haluaa kalenterin tehdä, niin nyt on hyvä aika aloittaa. Viime vuonna meillä odotettiin joulua tarina-kalenterin kanssa. Kirjoitin itse tarinan, joka jatkui päivästä toiseen ja samalla lapset saivat laittaa maalaamaani taustaan yhden hahmon lisää. Tässä on tarina kokonaisuudessaan, jos joku haluaa käyttää sitä tänä jouluna. :) Hahmoihin minulla ei ole antaa tarkempia piirustusmalleja, mutta niissä voi hyvin hyödyntää myös tarroja, kiiltokuvia, valokuvia, lehtileikkeitä ym. tai sitten piirtää itse.

Tästä lähdettiin liikkeelle.
Tältä kalenteri näytti jouluaattona.

1. joulukuuta
Lumiukko
Lapset olivat tehneet edellisenä päivänä metsän reunaan hienon lumiukon. Illan hämärtyessä lumiukko katseli metsäaukiolle ja tuumi: “Täällä on vähän yksinäistä. Mistähän saisin tänne seuraa? Kas, tuollahan on kaunis kuusi! Sekin näyttää yksinäiseltä. Taidan ryhtyä sille ystäväksi.” Lumiukko vilkutteli kuuselle. Näytti, että kuusi heilutteli huurteisia oksiaan tervehdykseksi. Lumiukko virnisti onnellisena, eikä tuntenut oloaan enää yhtä yksinäiseksi kuin aikaisemmin.

2. joulukuuta
Karhu
Pimenevässä illassa tepasteli aukiolle karhu-vaari. Se oli herännyt kesken kaiken talviuniltaan. Nyt se löntysteli katsomaan lumiukkoa ja kuusta pieni kynttilä ja hunajapurkki mukanaan. Pienen kynttilän lepattavassa valossa kuusi näytti erityisen kauniilta ja lumiukko hyvin onnelliselta. “Hunajaisen herkullista joulun odotusta teille”, karhu-vaari toivotti ja istahti kuusen vierelle torkkumaan kuono hunajassa.

3. joulukuuta
Pöllö
Kuului humahdus ja siipien suhahdus, kun suuri pöllö lehahti kuusen oksalle istumaan. Sen suuret keltaiset silmät katselivat hetken rauhallista talvimaisemaa. “HU-hu-HUU. Huolitaankos tänne lisää väkeä odottelemaan joulua?” huhuili pöllö. “Kyllä, kyllä! Tervetuloa.” Lumiukko taputti käsiään innoissaan. Karhu-vaaria nauratti lumiukon into: “Onhan täällä hyvin tilaa ja mitä enemmän väkeä sen mukavampaa!” Iloisesti huhuillen pöllö alkoi kertomaan uusille ystävilleen opettavaisia tarinoita.

4. joulukuuta
Kauris
Metsänreunassa pikkuinen kauris katseli arkana iloista touhua kauniin kuusen ympärillä. Ystävällinen karhu-vaari huomasi kauriin ja kutsui sen mukaan. Varovasti kauris saapui kuusen luo. “Kaunista joulua kaikille.” se kuiskasi hennolla äänellä. Pöllö intoutui välittömästi kertomaan pienen tarinan kauniista kauriista ja se sai kauriin tuntemaan itsensä tervetulleeksi joukkoon.

5. joulukuuta
Punatulkku
"Tsirp, tsirp. Ihmisten laittama lintulauta oli aivan tyhjä ja minulla on kova nälkä. Löytyisikö täältä jyviä?” sirkutti nälkäinen punatulkku. “Ei ole jyviä, mutta herkullisia kuusen siemeniä olisi.” tarjosi karhu-vaari punatulkulle. Kiitollinen pikkulintu lennähti oksalle syömään siemeniä. Kaikille tuli hyvä mieli, kun he näkivät kuinka onnelliseksi punatulkku tuli. “Omastaan jakaminen on iloinen asia ja lahjoja antaessa tulee itsellekin hyvä mieli.” karhu-vaari tuumasi.

6. joulukuuta
Pupu
Valkoinen pupu loikki paikalle porkkana mukanaan. “Porkkana on minusta sitten joulun parasta ruokaa!” Se huudahti ja istahti kauniin kuusen vierelle herkkuaan nakertamaan. “Makuasioista ei kannata kiistellä, herkkuja on monenlaisia.” Karhu-vaari totesi ja lisäsi sitten naurahtaen: “Hunaja on kuitenkin herkkujen herkku.” Karhu-vaari tarjosi hunajaa muillekin, mutta muut kieltäytyivät kohteliaasti sanoen hunajan olevan liian tahmaista heidän makuunsa.

7. joulukuuta
Porkkanoita
Pupulla oli mukanaan porkkanoita kaikille halukkaille. Pöllö ja kauris katselivat porkkanoita hieman epäluuloisesti, mutta kohteliaasti maistoivat ja totesivat ne oikein makeiksi. Lumiukko katseli porkkanoita haikeasti ja kysyi sitten varovasti: “Voisinko saada yhden porkkanoista nenäksi?” “Tottakai, näistä kyllä riittää.” sanoi pupu ja kipaisi viemään lumiukolle porkkanan. Kaikki kerääntyivät ihailemaan lumiukon uutta hienoa nenää ja lumiukko oli onnellisempi kuin koskaan.

8. joulukuuta
Orava
Männyn kaarna rapsahteli, kun vikkelä orava kipaisi puun oksalle istumaan. “Hei, minä haluan mukaan. Teillä näyttää olevan hurjan kivaa!” Innoissaan orava loikki oksalta toiselle niin, että oksat heiluivat villisti. Oravan hyppely sai neulasia irtoamaan ja neulaset leijailivat maahan kuin koristesade. Punatulkku räpytti siipiiään ja rauhoitteli oravaa: "Maltahan vähän, ettei koko oksa katkea! Olet tervetullut, kunhan vähän rauhoitut." Oravan oli vaikea pidätellä intoaan, mutta havaittuaan mehevän kävyn se rauhoittui hetkeksi paikoilleen.

9. joulukuuta
Kävyt
Orava innostui taas loikkimaan ja se toi piiloistaan kesällä keräämiään käpyjä ja pähkinöitä. Se kaiveli maata sieltä ja täältä. Orava tutki jokaisen puunkolon, sillä se ei ihan tarkkaan muistanut minne kaikkialle se herkkujaan kätki. Onneksi se oli ollut kesällä oikein ahkera ja pian oli kuusen juurella soma keko maukkaita pähkinöitä ja rapsakoita käpyjä metsänväen juhlia varten. Punatulkku sirkutti erityisen onnellisena nähdessään herkkukasan.

10. joulukuuta
Kettu
Mikäs tuolla vilahti? Oliko se virvatuli vai kenties menninkäinen? Ei, kun kettu-repolainenhan se sieltä vilisti aivastellen. “Hu-Huu, oletkos vilustunut?” huudahti pöllö ketulle. Kettu niiskautti surkeana nenäänsä: “Kyllä olen. Kävelin lammen rannassa ja ajattelin hiukan luistella jäällä, mutta jää petti alta ja putosin kylmään veteen. Pääsin onneksi pois, mutta nyt on kurkku kipeä ja -aaaaaaatsiuh- nenäni vuotaa.” “Tule tänne nauttimaan kuumaa hunajaa, se auttaa.” kutsui karhu-vaari kuusen viereltä.

11. joulukuuta
Majava
Kukas hassunnäköinen kaveri tuolta tuli? Oliko joku ajanut sen hännän ihan littaan?!? Ei, kun sehän olikin majava! “Hei, et saa järsiä meidän kaunista kuusta!” pupu huudahti, kun majava meinasi upottaa suuret hampaansa kuusen herkulliseen runkoon. “Täällä riittää yllin kyllin purtavaa, jätetään se kuusi rauhaan.” huomautti karhu-vaari ystävällisesti ja tarjosi majavalle muuta järsittävää. Metsäaukiolta kuului tyytyväinen rouskutus majavan mutustellessa meheviä oksia.

12. joulukuuta
Varis
“Kraak, kraak. Minä voin esittää teille kauniita joululauluja.” ilmoitti varis juhlavasti lentäessään paikalle. “Jospa kuitenkin laulamme kaikki yhdessä.” pöllö ehdotti ja muut nyökkäilivät mukana. Pian iloinen, moniääninen, jouluinen laulelu raikui metsäaukiolla, kun jokainen eläin lauloi omaa lauluansa. Herkkäkorvainen pupu pudisteli päätään hymyn kare suupielessään ja samalla se piteli korviaan kakofoniaa kuunnellessaan: "Hyvät ystävät, koitetaanpa uudestaan. Lauletaan ensinnäkin kaikki samaa laulua, vaikka 'Maa on niin kaunis'... yks, kaks ja yks, kaks, kol...". Nyt eläimet saivatkin aikaan kauniin vaikkakin omaperäisen joululaulun.

13. joulukuuta
Kynttilät
Yö oli kovin pimeä. Eläimet sytyttivät kynttilöitä valaisemaan pimeää metsäaukiota. "Muistakaa olla varovaisia, ettei turkki tai sulat syty tuleen!" viisas pöllö muistutteli toisia. "Muistetaan, muistetaan" muut eläimet vastasivat nyökytellen. Kynttilät loivat lämmintä hohdetta ja kaikilla oli hyvä mieli.  “Lämmintä joulua!” eläimet huudahtelivat toisilleen ja innostuivat antamaan lämpimiä halauksia.

14. joulukuuta
Susi
“Pääseekös tämmöinen velmu mukaan, jos lupaan olla oikein kiltisti?” kyseli susi muikeasti hymyillen. “Joulun alla pitääkin sitten olla super kiltisti.” kettu vastasi sudelle ja sujautti suden päähän tonttuhatun. “Tulkaahan mukaan piirileikkiin!” huudahtivat majava, pupu ja kauris. Pian kaikki eläimet leikkivät sulassa sovussa piirileikkiä kuusen ympäri.

15. joulukuuta
Talitintti
“tilulilulii!” luritteli talitintti kuin sillä olisi kevättä rinnassa. “Niin on lämpöinen tunnelma täällä meidän metsäaukiolla, että linnutkin menevät ihan sekaisin.” nauroi pupu. “Tähän sopisi laulaa 'No onkos tullut kesä...'” jatkoi orava oksaltaan. "Lauletaan, lauletaan!" hihkui talitintti. Ja samassa kaikki alkoivat hilpeästi taas laulelemaan.

16. joulukuuta
Poro
Pohjoisen poro pölähti paikalle ja katseli kummissaan etelän eläinten touhua. “Ei teillä sattuisi jäkälää olemaan?” se kysäisi. Karhu-vaari kaapaisi männyn juurelta lumikerroksen pois ja kas kummaa, sieltä paljastui mehevä jäkälä-varasto! “Onpas huomaavaista. Kiitos kovasti.” onnellisena poro ryhtyi mussuttamaan jäkälää. "Olisi täällä hunajaakin tarjolla, jos maistuu." karhu-vaari nauroi. Mutta poro vain puisteli päätään suu täynnä jäkälää.

17. joulukuuta
Hiiri
“Piip, piip! Älkää talloko minua! Vaikka olenkin pieni, haluaisin mukaan juhliin.” pieni hiiri piipitti. Se juoksenteli ja pujahteli muiden jalkojen välissä. “Tule tänne minun luo, niin pidän huolen että et jää jalkoihin” sanoi kauris hiirelle. Kauriin selästä hiirellä olikin hyvä näköala koko metsäaukiolle. Hiirellä alkoi melkein päätä huimaamaan katsellessaan kaikkea hyörinää ympärillään. Se tarrasi tiukasti kiinni kauriin turkista ja yhdessä uudet ystävykset jäivät odottamaan joulua.

18. joulukuuta
Siili
Siili-muori heräsi talviuniltaan ihmettelemään tantereen töminää ja iloista hälinää, joka kantautui sen talvipesään. “Täällä on kyllä melkoisen kylmä. Mutta teillä näyttää olevan niin mukavaa, että jospa viivyn hetkisen teidän seurassa.” se tuhisi pienellä äänellään. Lumiukko tarjosi pipoansa siilille lämmikkeeksi. “Ei taida olla hyvä idea. Minun piikkini tekevät pipostasi reikäpipon!” siili-muori nauroi ja siirtyi lähemmäs kynttilöitä lämmittelemään.

19. joulukuuta
Kuusenkoristeet
“Laitetaanpa tämä meidän kaunis kuusi juhla-asuun.” tuumasi karhu-vaari. “Hieno ajatus.” totesi pöllö. Kaikki eläimet osallistuivat innoissaan kuusen koristeluun. Linnut koristelivat ylimmät oksat, jonne muut eivät oikein ylettyneet. "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.." lauloivat eläimet kuusta koristellessaan. Pian kuusi kimalsi ja sädehti ennen näkemättömän hienossa asussa. Nyt kuusi oli valmis, joulu voisi tulla.

20. joulukuuta
Tonttu
Pieni tonttu katseli piilostaan puun takaa eläinten juhlintaa. “Kyllä ovat olleet kilttejä kaikki tänä vuonna.” tonttu tuumasi itsekseen. Eläinten iloinen joulumieli sai tontunkin hyvälle tuulelle. Hupaisasti pomppien se tanssahteli puolelta toiselle punainen tonttulakki villisti heiluen.

21. joulukuuta
Lahjoja
“Mitä ihmettä!” huuhdahti kettu. Kuusen juurelle oli ilmestynyt läjä paketteja. Olikohan tontulla ollut sormet pelissä?! Jokaiselle näytti olevan jotakin. Oli punaista, vihreää ja sinistä pakettia. Kummallisen muotoisia paketteja. Jännittyneenä eläimet yrittivät arvailla mitä paketeissa on. Vielä piti malttaa hetki ennen kuin päästäisiin aukaisemaan lahjoja.

22. joulukuuta
Lumihiutaleet
“Voi kuinka kaunista.” huokasi orava. Taivaalta leijui hiljalleen kimaltavia lumihiutaleita ja metsä koristautui kauneimpaan jouluasuun. Pupu ja kettu innostuivat tekemään lumipalloja ja heittelivät niillä leikkisästi toisiaan. Lumiukko katseli lumihiutaleita ja lumipalloja haaveksivasti ja unelmoi, että jospa joskus olisi myös lumiakka. Kaunis pyöreäpalloinen ja porkkananenäinen lumiakka. Kauriin kuononpäälle laskeutui iso lumihiutale ja kauris ihmetteli sitä silmät kierossa: "Se on kuin tuhat timanttia!"

23. joulukuuta
Enkeli
Pieni joulun enkeli liiteli taivaalla. Se katseli alas maahan ja näki eläinten jouluvalmistelut ja iloisen joulutohinan. Enkeli vilkutti ja kuului helisevä ääni: “Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Joulurauhaa jokaiselle, pienelle ja suurelle!” Eläimet ihastelivat kaunista valkosiipistä pikku-enkeliä ja vilkuttivat sille takaisin. “Iloista joulua! Onnellista joulua! Rauhallista joulua!” eläimet huutelivat.

24. joulukuuta
Tähti
Suuri tähti oli syttynyt tummalle yötaivaalle. “Katsokaa, miten suuri tähti!” huudahti hiiri. “Se loistaa juuri kauniin kuusemme kohdalla ja näyttää aivan latvatähdeltä!” huomasi kauris. “Se on varmasti erityinen joulutähti, en ole koskaan nähnyt noin isoa tähteä.” mietti siili-muori. Hartaana eläimet katselivat tähteä ja ryhtyivät onnellisina availemaan joululahjojaan. Nyt on jouluaatto!

2 kommenttia:

  1. Tosi hieno idea ja voihan tuossa tosiaankin käyttää vaikka tarroja tai lehdestä leikattuja kuvia, kun ei osaa itse piirtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummo. Niinpä, voisin kuvitella, että tulisi tosi kivan näköinen kalenteri leikatuilla kuvilla. :)

      Poista