maanantai 22. toukokuuta 2017

Leipälapiosta katseenvangitsija

Kauan kesti, että sain tämän projektin valmiiksi. Syksyllä lapsista otettiin koulu- ja kerhokuvat ja halusin ne keittiön tyhjää valkoista seinää koristamaan. Keksin, että keittiön sisustukseen sopisi valokuvien ripustimeksi leipälapio. Yritin ensin etsiä vanhoja käytettyjä, mutta ei sattunut kohdalle ja lopulta (n. puoli vuotta kuvien ottamisen jälkeen) hankittiin kaupasta uusi leipälapio. 


Eihän se väriltään sopinut yhtään meidän harmaasävyiseen keittiöön, mutta olin nähnyt netissä neuvoja, kuinka puun väriä saa vanhennettua. Pidin etikka-rautavilla -seosta lasikupissa monta päivää ja sitten aloin leipälapion käsittelyn. Yritin ensin haarukalla raaputella pintaa hieman epätasaiseksi ja hyvin siihen uria saikin aikaan, mutta puun kostuessa käsittelyn aikana urat taisivat turvota lähes umpeen.

Toistin etikka-seos käsittelyn neljä kertaa ja annoin aina välissä lapion kuivua ainakin päivän. Mutta kuten pelkäsinkin (netin mallikuvien perusteella), väristä tuli rusertava eikä harmahtava niin kuin olisin halunnut. Rusertava sävy sopisi kyllä meidän laminaatteihin, mutta keittiössä ei ole laminaattia ja keittiön kaapit ovat tosiaan harmaat, joten harmahtavaa väriä oli saatava. (Onpa eriväriset lattiat, vaikka samasta lattiasta kyse! :D Kuvat otettu eri kameroilla.)


Otin sitten akryylimaalini käyttöön. Epämääräisesti valkoista ja mustaa sekaisin niin sain sopivasti epätasaisen harmaan pinnan. Etikka-rautavilla -seos leipälapion pinnalla sekoittui jonkin verran maaliin, joten paikoitellen lapioon tuli myös rusertavaa sävyä. En maalannut sitä piiloon, koska se tuo pintaan sopivasti lisää sävyä.

Päätin tehdä kuvien ripustuslenkeiksi pienet pätkät makramee-solmeilua. Olen tehnyt makramee-töitä viimeksi koulussa, joskus  reilusti yli 10 v. sitten. Täytyy myöntää, että yhtään ei ollut muistissa enää, kuinka solmuja tehdään. Niin ne opit unohtuu, kun niitä ei käytä. Jossain olisi ollut tallessa vanhat makramee-ohjeeni, mutta totesin, että nopeammin löydän ohjeita netistä. Minulla olisi ollut varastossa vanhoja makramee-naruja, mutta halusin tähän työhön röpelöisemmän ja rouheisemman jäljen, joten solmeilin juuttinarulla.


Johan tuota keittiön tyhjää valkoista seinää on tuijotettu yli 2 vuotta, että vihdoin sain tuohon seinälle kivan sisustusjutun! :D Tän teoksen nimi voisi olla "Meidän pullat". ;)

tiistai 9. toukokuuta 2017

Värityskirjan tuunausta

Ostin tyttärelle prinsessa-värityskirjan. Tytär (4 v.) piirtää ja värittää päivittäin. Usein hän pyytää minua piirtämään "ääriviivat" eli kuvan jonka hän sitten värittää. Rakastan piirtämistä, mutta aina ei vaan ehdi (jaksa) piirtää My Little Poneja ja Little Pet Shoppeja ym. mallista. Päädyin siis ostamaan paksun puuha-/värityskirjan, jonka parissa ajattelin, että tyttärellä kuluu mukavasti monen monituista päivää.

Tytär ilahtui ikihyviksi kirjasta. Mutta.. väritettävät alueet olivat tosi isoja, joten tytär huitaisi mekkoon vähän väriä ja siirtyi seuraavaan. Huomautin asiasta, että yritä värittää tarkemmin, mutta tytär totesi, että ei jaksa värittää niin isoa aluetta. Keksin, että tytär voisi koristella mekkoja lisää piirtämällä hameisiin kuivioita. Hän ei kuitenkaan halunnut itse vaan totesi, että äiti saa lisäkoristella mekot. Niinpä sitten tyylikkään yksinkertaisista mekoista tuli aikamoisia röyhelö-ruusuke-pisti-rusetti -luomuksia. :D Toiset mekot saivat vain pallo-, sydän- tai timanttikuosin. Siitä tuli mieleen, että isommat tytöt varmaan mielellään keksivät ja piirtelevät itse kuoseja mekkokankaisiin, mutta pienemmille tytöille (kuten meidän prinsessa) mekkoihin kaipaa enemmän yksityiskohtia. Onneksi röyhelöitä on helppo piirtää lisää.

Lisäsin kukkia hameeseen.

Piirsin lisää röyhelöitä.

Koristelin hame-osan kuvioilla.

Täydensin mekkoa kiemura-kuvioilla.

Lisäsin helmaan timantti-kuosin.

Piirsin rusetteja ja laskoksia.

Hameeseen tein raitoja ja röyhelöitä.

Prinssin paidasta tuli ruudullinen.

Värityskirjassa kuvien ympärillä oli paljon tyhjää tilaa. Se tekee kuvista tyylikkäitä, mutta vinkkasin tyttärelle, että hän voisi koristella sivua enemmänkin. Tytär taas tahtoi, että äiti piirtää. No, äiti piirsi ja innostui. Saman tien tuli piirrettyä monta sivua ja vielä on monta muuta joita voi täydennellä. Ihan kiva värityskirja, että on tilaa omalle luovuudelle! :D Eiköhän meillä vierähdä tyttären kanssa tämän kirjan parissa monta mukavaa hetkeä ja värittämistä riittää!









Jos lapsen värityskirjan kuvat ovat liian simppeleitä ja värialueet kovin suuria, kannattaa kokeilla vastaavaa tuunailua ja lapsi saattaa innostua värittämisestä entistä enemmän! 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappulintuja bongattu

Pojat keksivät tänä vuonna koulun vappunaamiaisiin asut lintu-teemalla. Ekaluokkalainen halusi olla kukkopoika ja isoveli päätti sitten, että hänestä tehdään pingviini. Vaatetus molemille löytyi suurimmaksi osaksi kotoa. Ainoastaan kukkopojan siivet ja pyrstö tehtiin kreppipaperista, joka löytyi pääsiäisen jälkeisestä askartelutarvike-alesta eurolla. 

Kukkopojalla on punaiseksi suihkutettu tukkatöyhtö ja kaksi punaista vesi-ilmapalloa leuan alla. Nokka on maalattu kasvoväreillä. Tyyny laitettiin paidan alle, jotta ei olisi niin laiha kukko. :) Kuvien julkaisuun kysyin pojilta luvan. :)


Pingviini-asu syntyi yksinkertaisesti ja helposti mustista ja valkoisista vaatteista sekä kasvomaalauksesta. :)


Näkyikö teilläpäin vappuna lintuja vai vain lunta? :D