sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kynä-kukkakimput kerhotädeille

Viime vuonna kuvittelin onnistuneeni kivasti lasten eskari- ja kerhotätien kevätmuistamisessa. Kehittelin "siemenpussi"-kukkakimput, jotka olivat mielestäni hauska idea. Niistä tuntui muutkin tykkäävän. Tätä viime vuoden postausta käytiin kurkkimassa ahkeraan ja netissä näkyi myös muiden tekemiä vastaavia kukkakimppuja. Joten kyllä minä jonkin verran mieleni pahoitin, kun pojan eskari-ope hymähti lahjan saatuaan "taas siemeniä". Onhan se tietysti ikävää, jos vaikka kymmenen oppilasta sattuu tuomaan siemeniä, mutta kyllä kasvatusalan-ammattilaisen pitäisi kyetä pitämään oma harmistuminen piilossa. Jos ei lahja miellytä, niin eihän sitä toki tarvi alkaa ihastelemaan isoon ääneen ylisanoilla. Ihan vaan "Kiitos" olisi riittänyt. Onneksi poika ei tainnut ymmärtää open alentuvaa mielenilmausta.

Somessa näkyy usein kommetteja, että eivät opet ja päiväkodintädit halua muuta kuin kortin. Ymmärrän hyvin, että monikaan ei halua joka vuosi lisää sekalaista "roinaa". Enkä ole kenellekään tyrkyttämässä lasteni tekemiä kippoja tai kuppoja, mutta jotain kivaa halusin, etenkin tyttären kanssa, askarrella ihanille kerhotädeille. Mielellään jotain hyödyllistä. Ja tällä kertaa sellaista, että vaikka jokainen kerholainen toisi samanlaisen, ei sillä olisi niin väliä. Mietin mitä kerhotädit tarvitsisivat. Varmasti monenlaista, mutta päädyin kyniin. Niitä tarvii aina ja ne kuluvat käytössä. Pelkät kynät olisi vähän tylsä lahja, joten askartelimme tyttären kanssa kyniin kukkaset. Kokeilimme useampaa erilaista tekniikkaa, joten lopputuloksesta tuli kirjava kesäinen kukkapuska. :D Kyniksi ostin erivärisiä geelikyniä, mutta tähänhän voisi laittaa mitä kyniä vaan, vaikka lyijykyniä.


Ruusut on tehty silkkipaperista. Pyöreän kynän ympärille pyöritetään löysästi silkkipaperia. (Käytimme summassa erikokoisia, suorakaiteen muotoisia, paperin paloja, jotta saimme eri kokoisia terälehtiä.) Ihan koko paperia ei pyöritetä. Meillä tytär pyöritti turhankin pitkälle, eikä terälehtiin tullut kunnolla "vartta". Eli ainakin yli 2 cm kannattaa jättää pyörittämättä.


Paperi painetaan kasaan. (Jos on pyörittänyt paperin liian tiukkaan kynän ympärille, paperia on vaikea saada ruttuun.) Tytär tykkäsi tästä rutisteluvaiheesta ja ekaluokkalainen poikanikin halusi tulla tekemään oman ruusun nähdessään tämän hauskan työvaiheen. :)


Kynä otetaan pois. Pötköä venytetään hieman ja käännetään terälehden muotoon. Terälehdelle kannattaa pyöritellä aika pitkä "varsi", jotta kukka on helpompi kasata.



Terälehtien määrä riippuu siitä, kuinka ison kukan haluaa tehdä. Meillä pienemmässä ruusussa on 10 terälehteä ja isommassa 15. Kasaaminen oli melko haastavaa ja vaatii vielä kehittelyä. Pidemmillä terälehdenvarsilla, kuin mitä meillä oli, onnistuu varmasti meitä paremmin. :) Kukkateippi saattaisi olla toimiva ratkaisu. Itse kokeilin langalla ja teipillä. Lopuksi lisäilin erikeeperiä terälehtien koloihin varmistamaan, että viritelmä pysyy kasassa. Kukan kasaaminen aloitetaan pienimmistä terälehdistä ja isoimmat tulevat ulommaiseksi kerrokseksi. Piipunrassista tehtiin varsi. Liimasin sen kuumaliimalla ruusun kantaan. Tytär piirsi vihreälle paperille lehtiä, jotka hän myös itse leikkasi. Liimasin yhden lehden jokaisen kukan varteen.



Keltaiset ja punaiset kukat tehtiin askarteluhuovasta. Tytär leikkasi suorakaitteen muotoisen palan pitkät reunat hapsuille. Pala taitettiin pituussuunnassa kahtia. Piipunrassiin pujotettiin helmi, jonka ympärille pyöritettiin hapsu-huopa. Yritimme kiinnitystä erikeeperillä, mutta se ei pitänyt tarpeeksi, joten varmistin liimaukset kuumaliimalla.








Violetit ja pinkit kukat ovat paperia ja silkkipaperia. Tytär piirteli ensin paperille eri kokoisia kukkia, joista tuli hyvin epämääräisen muotoisia. Hän piirteli niihin myös ylimääräisiä koristuksia. :) Minä leikkasin kukat irti ja tein jokaisen kukan keskelle pienen reiän. Tytär pujotti kukat piipunrassiin suuruusjärjestykseen suurimmasta aloittaen. Päällimmäiseksi hän pujotti silkkipaperista leikattuja ympyröitä ja viimeiseksi piipunrassiin pujotettiin helmi. Taitoin piipunrassin pään helmen sisään ja kukan alapuolelle pyöritin piipunrassista pienen tuen, jotta kukka pysyy paikoillaan. Taittelin kukkasten papereihin muutamia laskoksia, jotta se ei ollut aivan suora lätty vaan muuttui hieman kuperaksi.



Tytär sai valita mikä kukka kiinnitetään mihin kynään. Kukka kiinnitettiin piipunrassia kynän ympäri kiertämällä. Sidoin valmiit kynä-kukat kimpuksi pinkillä piipunrassilla.


Pakkasin kimput sellofaaniin. Tytär askarteli kortit ja kirjoitin korttien sisälle tyttären sanelemia kivoja juttuja kerhotädeistä.


Kiitos kivasta kerhovuodesta!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Leipälapiosta katseenvangitsija

Kauan kesti, että sain tämän projektin valmiiksi. Syksyllä lapsista otettiin koulu- ja kerhokuvat ja halusin ne keittiön tyhjää valkoista seinää koristamaan. Keksin, että keittiön sisustukseen sopisi valokuvien ripustimeksi leipälapio. Yritin ensin etsiä vanhoja käytettyjä, mutta ei sattunut kohdalle ja lopulta (n. puoli vuotta kuvien ottamisen jälkeen) hankittiin kaupasta uusi leipälapio. 


Eihän se väriltään sopinut yhtään meidän harmaasävyiseen keittiöön, mutta olin nähnyt netissä neuvoja, kuinka puun väriä saa vanhennettua. Pidin etikka-rautavilla -seosta lasikupissa monta päivää ja sitten aloin leipälapion käsittelyn. Yritin ensin haarukalla raaputella pintaa hieman epätasaiseksi ja hyvin siihen uria saikin aikaan, mutta puun kostuessa käsittelyn aikana urat taisivat turvota lähes umpeen.

Toistin etikka-seos käsittelyn neljä kertaa ja annoin aina välissä lapion kuivua ainakin päivän. Mutta kuten pelkäsinkin (netin mallikuvien perusteella), väristä tuli rusertava eikä harmahtava niin kuin olisin halunnut. Rusertava sävy sopisi kyllä meidän laminaatteihin, mutta keittiössä ei ole laminaattia ja keittiön kaapit ovat tosiaan harmaat, joten harmahtavaa väriä oli saatava. (Onpa eriväriset lattiat, vaikka samasta lattiasta kyse! :D Kuvat otettu eri kameroilla.)


Otin sitten akryylimaalini käyttöön. Epämääräisesti valkoista ja mustaa sekaisin niin sain sopivasti epätasaisen harmaan pinnan. Etikka-rautavilla -seos leipälapion pinnalla sekoittui jonkin verran maaliin, joten paikoitellen lapioon tuli myös rusertavaa sävyä. En maalannut sitä piiloon, koska se tuo pintaan sopivasti lisää sävyä.

Päätin tehdä kuvien ripustuslenkeiksi pienet pätkät makramee-solmeilua. Olen tehnyt makramee-töitä viimeksi koulussa, joskus  reilusti yli 10 v. sitten. Täytyy myöntää, että yhtään ei ollut muistissa enää, kuinka solmuja tehdään. Niin ne opit unohtuu, kun niitä ei käytä. Jossain olisi ollut tallessa vanhat makramee-ohjeeni, mutta totesin, että nopeammin löydän ohjeita netistä. Minulla olisi ollut varastossa vanhoja makramee-naruja, mutta halusin tähän työhön röpelöisemmän ja rouheisemman jäljen, joten solmeilin juuttinarulla.


Johan tuota keittiön tyhjää valkoista seinää on tuijotettu yli 2 vuotta, että vihdoin sain tuohon seinälle kivan sisustusjutun! :D Tän teoksen nimi voisi olla "Meidän pullat". ;)

tiistai 9. toukokuuta 2017

Värityskirjan tuunausta

Ostin tyttärelle prinsessa-värityskirjan. Tytär (4 v.) piirtää ja värittää päivittäin. Usein hän pyytää minua piirtämään "ääriviivat" eli kuvan jonka hän sitten värittää. Rakastan piirtämistä, mutta aina ei vaan ehdi (jaksa) piirtää My Little Poneja ja Little Pet Shoppeja ym. mallista. Päädyin siis ostamaan paksun puuha-/värityskirjan, jonka parissa ajattelin, että tyttärellä kuluu mukavasti monen monituista päivää.

Tytär ilahtui ikihyviksi kirjasta. Mutta.. väritettävät alueet olivat tosi isoja, joten tytär huitaisi mekkoon vähän väriä ja siirtyi seuraavaan. Huomautin asiasta, että yritä värittää tarkemmin, mutta tytär totesi, että ei jaksa värittää niin isoa aluetta. Keksin, että tytär voisi koristella mekkoja lisää piirtämällä hameisiin kuivioita. Hän ei kuitenkaan halunnut itse vaan totesi, että äiti saa lisäkoristella mekot. Niinpä sitten tyylikkään yksinkertaisista mekoista tuli aikamoisia röyhelö-ruusuke-pisti-rusetti -luomuksia. :D Toiset mekot saivat vain pallo-, sydän- tai timanttikuosin. Siitä tuli mieleen, että isommat tytöt varmaan mielellään keksivät ja piirtelevät itse kuoseja mekkokankaisiin, mutta pienemmille tytöille (kuten meidän prinsessa) mekkoihin kaipaa enemmän yksityiskohtia. Onneksi röyhelöitä on helppo piirtää lisää.

Lisäsin kukkia hameeseen.

Piirsin lisää röyhelöitä.

Koristelin hame-osan kuvioilla.

Täydensin mekkoa kiemura-kuvioilla.

Lisäsin helmaan timantti-kuosin.

Piirsin rusetteja ja laskoksia.

Hameeseen tein raitoja ja röyhelöitä.

Prinssin paidasta tuli ruudullinen.

Värityskirjassa kuvien ympärillä oli paljon tyhjää tilaa. Se tekee kuvista tyylikkäitä, mutta vinkkasin tyttärelle, että hän voisi koristella sivua enemmänkin. Tytär taas tahtoi, että äiti piirtää. No, äiti piirsi ja innostui. Saman tien tuli piirrettyä monta sivua ja vielä on monta muuta joita voi täydennellä. Ihan kiva värityskirja, että on tilaa omalle luovuudelle! :D Eiköhän meillä vierähdä tyttären kanssa tämän kirjan parissa monta mukavaa hetkeä ja värittämistä riittää!









Jos lapsen värityskirjan kuvat ovat liian simppeleitä ja värialueet kovin suuria, kannattaa kokeilla vastaavaa tuunailua ja lapsi saattaa innostua värittämisestä entistä enemmän! 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappulintuja bongattu

Pojat keksivät tänä vuonna koulun vappunaamiaisiin asut lintu-teemalla. Ekaluokkalainen halusi olla kukkopoika ja isoveli päätti sitten, että hänestä tehdään pingviini. Vaatetus molemille löytyi suurimmaksi osaksi kotoa. Ainoastaan kukkopojan siivet ja pyrstö tehtiin kreppipaperista, joka löytyi pääsiäisen jälkeisestä askartelutarvike-alesta eurolla. 

Kukkopojalla on punaiseksi suihkutettu tukkatöyhtö ja kaksi punaista vesi-ilmapalloa leuan alla. Nokka on maalattu kasvoväreillä. Tyyny laitettiin paidan alle, jotta ei olisi niin laiha kukko. :) Kuvien julkaisuun kysyin pojilta luvan. :)


Pingviini-asu syntyi yksinkertaisesti ja helposti mustista ja valkoisista vaatteista sekä kasvomaalauksesta. :)


Näkyikö teilläpäin vappuna lintuja vai vain lunta? :D